Manse PP palasi naisten Suomen mestariksi seitsemän vuoden tauon jälkeen voitettuaan kolmannessa finaaliottelussa Lapuan Virkiän 2-0 (2-0, 4-3). Pekka, mikä teki Mansesta mestarin?

Mansen mestaruus on kolmen peruskiven summa.

Ensimmäinen asia on sisäpeli. Vaikka Ella Korpela ei olekaan kärkenä enää aivan parhaiden päiviensä vedossa, Mansen ykköskärki ja etenkin kakkosena pelaava Saaga-Angelia Raudasoja ja kokenut Virpi Hukka ovat aivan maagisen hyviä tilanteiden tekijöitä.

Kaiken lisäksi Raudasoja on pesien välillä likimainen pitelemätön. Nytkin esimerkiksi toisen jakson 3-3-tasoitusjuoksu oli ennen muuta Raudasojan hurjan nopeuden ansiota.

Sen jälkeen Mansella on vahva keskipalkki, jonka muodostavat Anna Ala-Kauhaluoma, Siri Eskola ja Lina Olenius.

Toinen peruskivi on ulkopeli. Persoonallisella syöttötyylillä syöttävä Venla Tanhua on äärimmäisen paha ja hankala lukkari, ja Raudasojan ja Eskolan muodostama etukenttä on huippuluokkaa. Linjassa Sylvi Pellonperä ja Hanna Lammela ovat nousseet tärkeään rooliin Ala-Kauhaluoman ja Oleniuksen rinnalla. Tässä kolmannessa finaalissakin Pellonperä oli varsinainen polttajakuningatar.

Hukka on takakentän hallitsija ja muodostaa yhdessä Korpelan kanssa todella rautaisen takakentän.

Kolmas kivijalka on pelinjohto. Mansella on ollut aiempinakin vuosina ollut usein sarjan paras materiaali, mutta siitä ei ole saatu kaikkea irti. Manu Vartia on tehnyt kuitenkin hienoa työtä joukkueen uutena pelinjohtajana ja mestaruus on myös hänen hattuunsa iso sulka.

Tässä kolmannessa finaalissa korostuivat juuri Mansen vahvuustekijät. Ottelun ratkaisevin hetki oli luonnollisesti Raudasojan kahden juoksun arvoinen täysin ottamaton läpilyönti toisen jakson neljännen aloittavalla, kun Lapua johti 3-0. Raudasoja täydensi kunnarinsa tuomalla nopeudellaan Mansen 3-3-tasoitusjuoksun.

Manse oli lopulta ylivoimaisempi mestari kuin kauden alussa näytti ja ansaitsi mestaruutensa viimeistä piirtoa myöten.

Lapua voitti hallimestaruuden, mutta ei pysynyt varsinaisessa sarjassa Mansen mukana. Miksi ei?

Lapuan ongelmana oli kentällemeno ja tilanteiden teko, joka tuli esille etenkin tällaisissa otteluissa, jossa oli vastassa Mansen tasoinen ulkopelijoukkue.

Esimerkiksi tässä kolmannessa finaalissa Lapua sai avausjaksolla kolme kolmostilannetta ja toisella jaksolla neljä, kun Mansella oli ottelussa 14 kolmostilannetta.

Kun tilanteita ei tule, Lapua hukkaa silloin parhaan aseensa, hurjan kotiutusvoimansa. Lyöjäjokereista Riina Kerola löi lauantaina kaksi juoksua, mutta Janette Lepistö pääsi yrittämään kotiutusta vain kerran eikä sekään onnistunut.

Lapuan ulkopelikään ei ole Mansen tasoa, mutta ero niin lauantaina kuin tässä finaalisarjassa tuli juuri sitä kautta, ettei Lapua saanut tärkeimmille kotiuttajilleen riittävästi ruokaa.

Totta kai joukkueiden välillä on myös muita eroja, mutta tämä oli se ratkaiseva ero.

Naisten Superpesis-kausi on paketissa. Palataan kauden pelillisiin johtopäätöksiin myöhemmin, mutta millainen maku tästä kaudesta jäi?

Erittäin positiivinen. Nostaisin esille etenkin kaksi asiaa:

Ensimmäinen on sarjan kärjen leventyminen. Vuosina 2003-2020 kaikki mestaruudet Mansen vuonna 2017 voittamaa mestaruutta luukun ottamatta menivät kahdelle seuralle, Jyväskylän Kirittärille ja Lapuan Virkiällä. Sen jälkeen mestaruutta ovat päässeet juhlimaan myös Porin Pesäkarhut ja nyt Manse.

Sen lisäksi sarjan kärki on leventynyt muutenkin. Manse ja Lapua olivat toki ennen kautta suurimmat suosikit, mutta sarjan kärkeä kohti on nousemassa selkeästi uusia seuroja. Seinäjoen Maila-Jussit voitti tällä kaudella ensimmäisen mitalinsa 45 vuoteen, minkä lisäksi Rauman Fera on tekemässä kovia satsauksia joukkueeseensa ja Joensuun Maila on tehnyt jo useamman vuoden nousua kohti kärkisijoja.

Porin Pesäkarhut olikin kauden suurin pettymys, se on kuitenkin edelliskauden mestarijoukkue ja varmasti halukas iskemään ensi kaudella takaisin. Ja vaikka virta onkin vienyt pelaajia Jyväskylästä muualle, Kirittäriäkään ei pidä unohtaa.

Toinen positiivinen asia ovat yleisömäärät. Kaikki ovat aiheesta hehkuttaneet sitä, että tämä kolmas finaali Kaupissa myytiin loppuun jo etukäteen, mutta Mansen hyvien yleisölukujen lisäksi kannattaa nostaa esillle myös Seinäjoen Maila-Jussien hienot yleisömäärätä. 2000 katsojan rajapyykin ylittäminen välieräottelussa Lapuaa ja pronssiottelussa Kirittäriä vastaan oli todella kova temppu.