Amerikkalaisen jalkapallon hienouksia on vaikea kuvailla pelkillä sanoilla. Tarvitaan silmää tuomaan perspektiiviä. Tarvitaan mukaan liike, sen voima ja nopeus, ympäröivä hallittu kaaos, jossa asioita tapahtuu eri suunnissa. Samanaikaisesti, kokonaisuuden muodostaen.

NFL julkaisi viime vuoden Super Bowlin jälkeen videon pelin ehdottomasta käännekohdasta.

Kansas City Chiefs oli viimeisellä neljännekselle jo häviämässä peliä San Francisco 49ersille. Pistein 10–20. Chiefs tarvitsi yhdellä pelillä 15 jaardia uusia yrityksiä varten tai se menettäisi pallon kenties jo ratkaisevasti.

Silmiin pistävää videolla on Chiefsin nuoren pelinrakentaja Patrick Mahomesin rauhallisuus. Se, että hän käy hyvin seesteisen oloisena tsemppaamassa joukkuettaan – ja ajattelee äärimmäisen strategisesti. Ehdottaa 2–3 Jet Chip Wasp -pelikutsua, joka toisi onnistuessaan valtavan määrän jaardeja, mutta se on myös riski. Se vaatii paljon. Laitahyökkääjiltä, ja samalla eritoten hyökkäyksen linjalta ja pelinrakentajalta.

Kolmen laitahyökkääjän kautta tehdään tarkasti koordinoitu juoksu syvyyteen, ja kun tietyssä käännöskohdassa puolustajien on vaikea lukea, ketä pitäisi aluetta puolustaessa seurata, avautuu laitahyökkääjälle suunnanmuutoksen kautta tilaa, jonne pallo voidaan heittää.

Mutta koska juostaan kauas, vaatii peli lähes neljä sekuntia odotusaikaa ennen heittoa. Neljän sekunnin ajan on linjan pystyttävä suojaamaan pelinrakentajaa, joka samalla luovii itsensä ideaaliin heittopaikkaan. Tässä tapauksessa tarkalleen 14 jaardia taaksepäin siitä, mistä pallo laitettiin peliin.

Amerikkalainen jalkapallo on tuumien peliä. Mutta myös sekunnin murto-osien peliä. Mahomes saa juuri ennen taklatuksi tulemista pallon ilmaan ja se lentää kohtaan, johon Chiefsin Tyreek Hill ehtii leikkaamaan. Heitolle tulee mittaa peräti 57,1 jaardia, ja muutaman pelin päästä Chiefs tekee touchdownin. Ja voittaa vähän myöhemmin ottelun.

NFL sai kymmenien kameroiden kautta näyttämään hetken elokuvalta, mutta se oli ennen kaikkea  kova urheilusuoritus. Huippuluokan kylmänviileä strateginen ratkaisu ja suoritus tilanteessa, jossa epäonnistuminen olisi todennäköisesti tarkoittanut ottelun häviämistä.

Jokaisen pelinrakentajan uralta voi kaivaa upeita hetkiä, mutta Mahomesilla se oli poikkeavan huippuhetken sijaan enemmänkin kuvaava esimerkki. Sellainen, jollaiset tekivät hänestä NFL:n historian nuorimman Super Bowlin voittaneen pelinrakentajan.

Ei kerronnallista draamaa

NFL-keskustelut ovat usein vähän hölmöjä. Kuten monet urheilukeskustelut ylipäänsä. Metatason ajattelussaan.

Pitää koko ajan keksiä uusi näkökulmia, nostaa uusia sankareita esiin. Suhteuttaa. Määrittää. Rakentaa kerrontaa. Kuka on ollut kauden arvokkain pelaaja? Kenestä opitaan koko ajan jotain uutta, ja minkälaiseen perspektiiviin se informaatio sitten pitää laittaa?

Ja sitten tullaan lopulta niin usein siihen, että monenlainen NFL:n parhaimmuuteen liittyvä keskustelu on vähän turhaa, koska ai niin, Patrick Mahomes.

Mahomesin hyvyys ei tule esiin siten, että se toimisi kerrontateollisuudessa. Ei ole käänteitä. Mitään draamaa.

Mahomes, 25, on ollut tasaisen erinomainen siitä päivästä lähtien, kun hän toissa syksynä aloitti uransa Chiefsin pelinrakentajana. Tappioita on sen jälkeen tullut muutamia, mutta ei varsinaisia selkeitä epäonnistumisia. Loukkaantumisistaankin hän on toipunut odotettua nopeammin. Super Bowlia hän oli voittamassa jo toisella varsinaisella kaudellaan.

Yhtä lailla Mahomesin tarinasta puuttuu nemesis. Se kilpakumppani, joka olisi määrittämässä suuruutta. Johon peilattaisiin, ja joka olisi nostattamassa keskustelua.

Mahomesin ilmiselvin vertauskuva on Lionel Messi, mutta Messinkin tarinassa on osansa ollut Cristiano Ronaldolla – siinä missä Ronaldo on vastaavasti tarvinnut Messiä.

LeBron Jamesin uralle on osunut kiistakumppaniksi Steph Curry, ja sitten iso vertailu on ollut jo Michael Jordaniin.

Listaa voisi helposti jatkaa.

Mutta Mahomesia ei oikein voi lopulta asettaa mihinkään pelinrakentajavertailuun. Ei nykyiseen, eikä oikein menneeseen, sillä peli on samalla muuttunut niin radikaalisti.

Ei liioittelua

Mahomesista on jo sanottu paljon valtavan suuria sanoja. Ja mikään niistä ei olisi sinänsä liioittelua. Todistusaineiston löytää filmiltä. Kaikki on tapahtunut.

Ollaan tilanteessa, että olisi aidosti vaikeaa argumentoida, miksi Mahomes ei olisi maailman paras. Miksi hän ei olisi erityinen.

Hän on alituinen uhka. Kykenevä kääntämään pelejä vaikeissakin tilanteissa.

Pallon heittäjänä Mahomes on tarkka ja vahva. Ja monipuolinen. Yhdistettynä kovan luokan atleettisuuteen, mikä mahdollista hyvän liikkumisen – juoksemisen pallon kanssa ja ylipäänsä oman tilan maksimoimisen linjansa takana.

Atleettisuus mahdollistaa myös harvinaiset heitot. Heitot peliasennon vastaisista kulmista, heiton lonkalta, erilaiset vippaamiset vaikeista asennoista. Mahomes on heittänyt jopa no look -syöttöjä. Keinovalikoima on erityislaatuinen.

Mahomesilla on erinomaisen avaruudellinen hahmotuskyky, sillä hän on hyvä havainnoimaan kenttää ja etsimään ratkaisuja. Laskemaan samalla kulmia ja säätämään heittojaan. Ymmärtämään pelin lainalaisuuksia.

Hän ei jumiudu paineenkaan alla välttämättä ensimmäiseen suunniteltuun ratkaisuun. Tai edes toiseen. Vaan pystyy lyhyessä ajassa prosessoimaan erilaisia vaihtoehtoja ja etsimään ratkaisun sieltä, missä sitä ei pitäisi edes olla. Etenkin hänen luottopelaajiensa kanssa.

Hän saa kaiken näyttämään äärimmäisen helpolta ja vaivattomalta. Tavalla, joka näyttää poikkeavalta.

Hän ei ole varsinaisesti systeemin rakennelma. Ei oman ja muiden insinöörityön tuotos, kuten esimerkiksi Tom Brady.

Hän ei elä sellaisesta raa’asta atleettisuudesta ja vimmasta kuin LeBron James tai Zlatan. Ei ole ollut kanoja kynittävänä kuten Michael Jordanilla. Ei ole Kobe Bryantin Mamba Mentalitya.

Mahomes vain pelaa ja johtaa hyökkäystään hyvässä valmennuksessa ja pääsääntöisesti voittaa. Hyvin mahdollisesti helmikuun alussa jo toisen Super Bowlinsa.

Urheilusta puhuva nuori urheilija

Mahomes on parhaita esimerkkejä 2020-luvun vaihteen nuoresta urheilijasta, joka on tehnyt läpimurtonsa hyvin varhain ja menestynyt jo ensimmäistä ammattilaisvuosiensa aikana.

Hän on yhdenlainen broileri, joka on päässyt hyvään moderniin kasvatusputkeen jo nuoresta asti. Valmennus on ollut hyvää, elämäntapa-asioissa ei ole ollut mitään radikaalia opittavaa ja sosiaalisen median kautta NFL:n maailma ei ole näyttäytynyt uudelta ja vieraalta.

Samalla hän ymmärtää lajia ja sen kokonaisuuden. Hänellä on tietynlainen kollektiivinen ajatus joukkueen toimivuudesta. Hierarkiasta, jossa eri tahot palvelevat itse peliä. Hän ei oikeastaan tee itsestään suurta show’ta, vaan kiittää aina puheissaankin kaikkia ympärillään.

Modernit mausteet kohtaavat prosessissa iänaikaisia laatutekijöitä. Mahomes täydellisenä nykyajan esimerkkinä on voittamassa Super Bowlia sellaisellakin pelikuviolla, jonka Chiefsin päävalmentaja Andy Reid oli lainannut vuoden 1948 Rose Bowlista.

Mahomes on kukoistanut Reidin valmennuksessa – ja samalla Mahomes on selkeästi auttanut vielä kehittämään Reidiä.

Mahomes esiintyy jo monissa NFL-lähetysten mainoksissa, mutta viihtyy keskellä Yhdysvaltoja sijaitsevassa Kansas Cityssä, jossa saa olla rauhassa ja jossa Chiefs on perhemäisesti johdettu.

Mahomes ei ole erityisen mielenkiintoinen yhteiskunnallinen kommentoija, vaikkakin merkittävä. Koska hän on Patrick Mahomes. NFL joutui kesällä ottamaan oman yhteiskunnallisuutensa enemmän tosissaan, kun Mahomeskin oli mukana mustien NFL:n pelaajien tekemällä videolla.

Mutta ennen kaikkea hän tykkää puhua urheilusta.

Broilerimaisuutta on jo Mahomesin taustoissa. Hän on urheiluperheestä. Hänen isänsä Pat Mahomes pelasi reilun kymmenen vuoden ammattilaisuran baseballin syöttäjänä, joten Mahomes kasvoi ammattilaispukukopeissa ja harjoituskentän laidalla.

Mahomes pelasi itse lukioikäisenä amerikkalaisen jalkapallon lisäksi koripalloa ja baseballia. Täytti arkensa urheilulla.

Taustalla on se tuttu amerikkalaismekanismi. Urheilun merkittävä asema yhteiskunnassa. Sen merkitys ja koulu-urheilun suosio Yhdysvalloissa. Sports on jo omanlainen uravalinta. Omanlainen elämäntapa ja identiteetti.

Kotonakin puhuttiin lähinnä siitä, minkä lajin hän lopulta valitsisi – baseballin vai amerikkalaisen jalkapallon.

Baseballin suhteen hänestä puhuttiin potentiaalisena MLB:n kolmen ensimmäisen kierroksen varauksena, mutta Detroit Tigers varasi hänet vasta 37. kierroksella, koska oli ilmiselvää, että Patrick Mahomes oli menossa pelaamaan yliopistojenkkifutista.

Ja että hän olisi siinä aika hitsin hyvä.

 

Juttu on alun perin julkaistu tammikuun Elmossa 2021. Tässä myös linkki 31.1.2019 julkaistuun Elmoon, jossa oli Topias Kauhalan juttu ikuisesta nuoresta Super Bowlin toisesta suuresta, Tom Bradysta. Ja tässä linkki uusimpaan Lentopotkumieheen, jossa teemana Tampa Bay Buccaneers.