Pekka Virta avaa Leijonien logiikan ja miksi EHT-tappiot eivät tarkoita kansallista hätätilaa

Valtteri Filppula on Pekka Virran mukaan yksi Leijona-ilmeen ilmentymä.

JääkiekkoJääkiekon MM2022Leijonat

Pekka Virta avaa Leijonien logiikan ja miksi EHT-tappiot eivät tarkoita kansallista hätätilaa

Leijonat valmistautuu parhaillaan alkaviin MM-kotikisoihin neljä perättäistä tappiota niskassaan. ElmoTV:n MM-asiantuntija Pekka Virta avaa syyt sille, miksi Leijonien kulttuurista löytyy vastaus sille, että kansallista hätätilaa on turha julistaa.

Samuel Savolainen
TEKSTI Samuel Savolainen
@SSavolainen1
JULKAISTU 9.5.2022 | KUVAT All Over Press

ElmoTV:n MM-asiantuntija Pekka Virta, hienoa saada sinut kisatiimimme remmiin antamaan näkökulmia alkavista kotikisoista. Mutta mennään suoraan asiaan: Leijonat lähtee MM-kotikisoja kohti heikosti tuloksellisesti sujunut kenraaliharjoitus niskassaan. Suuri kysymys on tällä hetkellä nyt se, että aiheuttaako se nyt suurempaa huolta kisojen alla? Alla on kuitenkin neljä tappiota putkeen. Mutta kannattaako tässä julistaa kansallista hätätilaa?

No ei todellakaan kannata. Tietysti olisi optimaalisinta, että voittoja olisi tullut, mutta kun puhutaan Leijonista ja kansainvälisten turnausten voittamisesta, olen varma, että joukkueen ytimessä olisi tervettä huolta, vaikka nyt olisi voitettu vielä nämäkin neljä peliä. Toki huolta kannetaan varmasti nytkin: Tuloksenteko on esimerkiksi kasautunut nyt lähes yksistään Sakari Mannisen ketjulle. On kuitenkin muistettava, että vastustajatkin saavat turnauksiin aika kovia joukkueita.

Mutta kyse ei ole lopulta siitä, missä Leijonat on nyt, vaan missä Leijonat tulevat olemaan siinä vaiheessa, kun pelataan niitä pelejä, joista MM-turnaus tullaan muistamaan.

Syy siihen, miksi huolta ei nyt erityisemmin tarvitse kantaa, löytyy Leijonien kulttuurista, turnausvalmistautumisesta ja prosessista, jota siellä on tehty jo vuosia.

Mitä tarkemmin tarkoitat tuolla?

Sitä mitä olemme jo Leijonien matkan varrella nähneet. Viime vuosina on Suomelta saatu kiistattomia näyttöjä siitä, että on pystytty pelaamaan juuri oikeaan aikaan parhaat pelit. Se ei ole sattumaa.

Avataan siis hieman sitä syvemmin. Suomen turnausprosessin yhteydessä aina puhutaan MM-leiritysten pituudesta ja siitä, että voivatko pitkät leiritykset jopa aiheuttaa henkistä väsymystä joukkueeseen, vaikka viime vuosien tulokset puoltavat jotain aivan muuta. Siitä tuskin kannattaa nyt ongelmaa luoda, sillä se on ollut tärkeä kivijalka esimerkiksi sille, että Leijonat on tällä hetkellä IIHF:n rankingin ykkösmaa? Eikö ole lähinnä ole syytä kehuihin, että prosessi on sellaisella tolalla, jossa asioita hoidetaan perusteellisesti ja pieteetillä?

Voihan niitä asioita pohtia, mutta tulokset ovat osoittaneet, että niillä asioilla on annettu parhaat mahdolliset valmiudet onnistua ratkaisuottelujen voittamisessa. Hyvä valmistautuminen takaa suoritusvarmuutta, jossa jokainen saa tunteen, että kaikki mahdollinen on tehty päästäkseen lähelle optimaalia. Uskon sen antavan myös pelaajalle turvaa. Kaikki ja kaiken ikäisten Suomen maajoukkuetapahtumat palvelevat isompaa kokonaisuutta ja jatkumoa, josta lopulta syntyy suomalaisen jääkiekon identiteetti ja leijonakulttuuri.

MM-kisojen alkusarjassa pelataan 12 päivässä seitsemän jääkiekko-ottelua. Se on valtava määrä pelejä, mikä edellyttää kokemusta ja ammattiosaamista, jotta prosessi pelien ja yhteisten kokemusten kautta etenee oikeansuuntaisesti. Sitä Suomelta löytyy.

Se edellyttää kykyä nähdä tulosten taakse ja sitä, että välttää hermostumista ja poukkoilua yksittäisten pelien yksittäisistä tapahtumista. Tämä on erityisen tärkeää, kun puhutaan siitä, että miten joukkue hitsautuu tavalla tai toisella yhteen ja kehittyy turnauksen aikana. Vaikka takana on jo pitkä valmistautumisjakso, tarvitaan kokemusta miten säännellään informaation määrää ja samalla osataan pitää huolta oikeanlaisesta ilmapiiristä, että jokainen yksilö pysyy vireänä oikealla hetkellä. Sen takia on niin olennaista, että minkä tyylisistä henkilöistä ja luonteista joukkue koostuu pelaajien lisäksi myös taustaryhmän osalta.

Tässä asiassa suomalainen tiimityöskentely on maailman kirkkainta kärkeä.

Kukaan ei kiellä tekemästä esimerkiksi seitsemää hienoa ylivoimamaalia, mutta nyt pitää ymmärtää, että tulos on se mikä viihdyttää. Kaikissa EHT:n ja MM-kisojen alkusarjan peleissäkin Leijonat toteuttaa samaa pelitapaa, jonka tarkoitus on, että pelaaminen on parhaimmillaan ja automaattista kovimmissa painetilanteissa, kun edessä on turnauksen tärkeimmät ottelut. Viimeksi se nähtiin aiemmin tänä vuonna olympiafinaalissa. Kaikella tällä haetaan sitä, että kun alkaa yksittäisen ratkaisupelin sattumavyöry, asiat on istutettu jo selkäytimeen. Kun on tosipaikka, ei ole aikaa enää pitää palaveria tai pitää käsikirjaa kädessä, että mitä tehdään. Se pitää olla jo opittuna.

Eli voiko näitä EHT-pelejä edes verrata MM-kisoihin, jossa panokset ja paineet kasvavat uudelle tasolle? Vaikka joukkueet, pelaajat ja valmentajat pysyvät pitkälti MM-kisoissakin samoina, kuinka paljon pelien luonne muuttuu, kun pelataan niitä ratkaisupelejä?

Nostat oikean asian esiin. Kun siirrytään MM-kisojen pelaamiseen on otettava huomioon myös se ulottuvuus, että niissä peleissä panokset kovenevat. Se tarkoittaa myös sitä, että peliin tulee mukaan se osa-alue, että vastustajakin on huolissaan ja peloissaan lopputuloksesta. Siinäpä Leijonien vahvuus tuleekin esiin. Moni vastustaja ei ole pystynyt niin hyvin pitämään kiinni omasta pelisapluunastaan, rooleistaan ja harjoitelluista asioista, kuten Leijonat on pystynyt. EHT:n pelit ovat osa valmistautumista, mutta ei niiden tuloksista kannata nyt säikähtää.

On ymmärrettävä vuosien varrella hioutunutta kulttuuria ja se, että Leijonissa MM-kisoissa mukana olevat tietävät kyllä ne keinot, joilla on ylipäätään mahdollisuus voittaa. Ja kun siihen ovat kaikki sitoutuneet ja toteuttaneet niitä asioita aiemminkin, se parhaimmillaan johtaa kilpailuetuun.

Uskallan väittää, että muilla ei ole sellaista pankkia tai pohjaa, vaikka Tšekki Kari Jalosen johdolla tulee nyt prosessissaan tekemään samankaltaisia asioita kuin Suomikin tähän mennessä. Sekin asettaa osaltaan uuden haasteen ja haastajan tässä turnauksessa. Uskon siis, että Tšekki tulee olemaan todella vahva tässä turnauksessa.

Ehdimme käydä Tšekkiä myöhemmin läpi, mutta avaa hieman vielä tuota Leijonien kulttuuria ja siitä, mistä se kilpailuetu valmistautumisprosessissa oikeastaan syntyy?

Pitkässä turnauksessa tapahtuu aina asioita, joita ei ole suunnittelupöydällä piirretty. Niihin lukeutuvat sattumanvaraiset asiat, kuten nyt vaikkapa loukkaantumiset, vahingossa suupaistu kiekko katsomoon tai mikä tahansa vahinkotilanne, joka muuttaa ottelun tai jopa turnauksen kulkua. Siksi on tärkeää, että pelaajat ovat entuudestaan kaikille tuttuja ja heidän kanssaan on keskusteltu ennalta mitä heiltä odotetaan rooleineen ja odotusarvoineen. Se, miksi roolitus on niin tärkeää, on, että sillä vältetään kaikki mahdolliset pienetkin henkiset ristivedot, joihin nopeassa turnausrytmissä ei ole todellakaan varaa.

Kun nämä asiat ovat kunnossa, se johtaa siihen, että on helpompaa heittäytyä pelille ja toisilleen. Syntyy tarinoita, elämän mittaisia ystävyyksiä, jossa jokainen kulkee yhteistä määränpäätä kohti. Niiden asioiden takia pelaajat ovat valmiita pitkittämään kauttaan ja sitoutumaan näin vaativaan ja pitkään projektiin. Siitä syntyy myös maajoukkueen ja siellä voittamisen merkitys.

Joku jossain saattaa miettiä joskus, että miksi EHT-peleissä toisinaan pelaa esimerkiksi sellaisia pelaajia, joilla ei välttämättä ole selkeää arvokisanäkymää ainakaan vielä. Mutta siinäkin kyse on siitä, että potentiaalisten tulevien MM-Leijonien määrä kasvaa suuremmaksi. Se on osa suomalaisen jääkiekon tämän hetken kulttuuria ja siihen liittyy hyvä yhteistyö jääkiekkokentällä maajoukkuevalmentajien ja liigavalmentajien välillä.

Lisäksi pelaajille jää kipinää sen suhteen, että jonain päivänä hekin voivat olla maajoukkueen ydinnimiä. Ja kun he sitä jonain päivänä mahdollisesti ovat, he tuntevat jo maajoukkueessa lähes jokaisen kasvon.

Kun puhutaan Leijonien prosessista, tietysti kyseeseen tulee valmennus ja heidän johtamisensa ja osaamisensa. Mutta mikä osa tässä kaikessa on pelaajilla, jotka useimmiten lopullisissa valinnoissa ovat valmennukselle todella tuttuja pelaajia useista yhteisistä turnauksista?

Vain hyvät pelaajat voivat lopulta voittaa jotain. Se on selvää. Mutta joukkueurheilussa parhaat joukkueet voittavat kaikista suurimmat palkinnot.

Suomalainen pelaaja on nöyrä ja kova tekemään töitä. Niin varmasti on muissakin maissa, mutta silti vaikka yleisellä tasolla ollaankin, siinä on paljon perää ja siitä on tullut Suomen jääkiekkoidentiteettiä.

Eikä se rajoitu tänä päivänä vain esimerkiksi Euroopassa pelaavaan maajoukkueen ydinryhmään, vaan myös NHL:ssä pelaaviin pelaajin. Vaikka ottaisi kaikkein kirkkaimmat suomalaiset NHL-pelaajat Sebastian Ahosta Aleksander Barkoviin, on varmaa, että tähtistatuksesta huolimatta he tulisivat pelaamaan joukkueen eteen ja jokaista joukkueen jäsentä tasavertaisesti kunnioittaen.

Tästä loistava esimerkki on vaikkapa nykyjoukkueessa Valtteri Filppula, joka on Stanley Cupin ja olympiakullan voittanut kokenut pelaaja. Ei hän nosta itseään kenenkään yläpuolelle julkisesti vaikka hän voikin olla elintärkeä johtava pelaaja, jonka arvon joukkue ympärillä silti ymmärtää.

Urheilu ja siihen liittyvä kaupallisuus tarvitsee tietysti tähtipelaajia ja persoonia ja olisi varmaan kiva jos kaikilla olisi oma ”ronaldonsa”, mutta jokainen meistä ymmärtää, että suomalaisen jääkiekon vahvuus on yhteispelissä. Hyvät tulokset kuitenkin lopulta synnyttävät omat tähtensä, siitä erinomaisena esimerkkinä käy vaikkapa Marko Anttilan ympärillä ollut Mörkö-ilmiö.

Leijonien MM-kisajoukkue alkaa nyt muotoutua. Kerro vielä, mitkä uskot olevan tärkeimpiä asioita lopullisessa pohdinnassa valmentajan näkökulmasta ja miksi joukkue on tällä hetkellä se, mikä se on?

Palaan siihen, että joukkueen kokoamisen yksi tärkeimmistä asioista on se, että löydetään tarpeeksi hyvät pelaajat oikeisiin ruutuihin ja pelaajat hyväksyvät roolinsa. Se selittää, miksi joukkueessa kenties jonkun kiekollisesti taitavamman pelaajan sijaan löytyykin joku puolustuspelaamisessa parempi pelaaja. Tässä asiassa taustatyöt on tehty tarkkaan, valmennus luottaa menestyssapluunaansa ja taustalla on kokemuksia siitä, miten joukkue on aikaisemminkin koottu.

Nyt varmasti mietitään myös sitä, olisiko toimivaan sapluunaan edelleen mahdollista saada lisää hallittua virtuositeettia. Jokainen ymmärtää, että NHL:ssä pelaaville kärkipelaajille löytyy Leijonista ruutu, mutta kokonaiskuvaa ei silti rikota. On turhaa alkaa tunkea ympyrää kolmion muotoisesta reiästä läpi. Samantyyppiset pelaajat täyttäisivät suunnitelmissa samantyyppiset ruudut. Ihan selvää tietysti on, että jokainen joukkue tarvitsee absoluuttista kärkiosaamista.

Onkin erittäin mielenkiintoista nähdä, millaiseksi Leijonien lopullinen MM-kisajoukkue muotoutuu. Kaikissa tapauksissa Leijonat saapuu kaukaloon kilpailukykyisellä ja mestaruutta tavoittelevalla joukkueella kotiyleisön eteen.