Pesäpallon kaikkien aikojen suurin etumies on kooltaan pienin

Sami Partanen on pelannut itsensä pesäpallolegendojen aateliin.

Pesäpallo

Pesäpallon kaikkien aikojen suurin etumies on kooltaan pienin

Kuka on pesäpallon kaikkien aikojen paras etumies? Vastaus on lyhyt: Saaren Urheilijoiden pieni suuri mies Sami Partanen. Tässä koko TOP10.

Pekka Arffman
TEKSTI Pekka Arffman
JULKAISTU 3.2.2022 | KUVAT All Over Press

Kaikkien aikojen parhaiden etumiesten valitsemisessa on sama haaste kuin kaikissa muissakin ulkopelivalinnoissa.

Pesäpallon tilastointia on kehuttu viimeisten vuosikymmenten aikana edistykselliseksi ja jopa vallankumoukselliseksi, mutta pelin sisäinen tilastointi koskee edelleenkin lähes yksinomaan sisäpeliä. Siksi ulkopelaajien valintojen tukena ei ole juurikaan pelillisiä tilastoja. On vain ylemmän tason tilastot – ottelumäärät, Itä-Lännet, mitalit, mutta ne eivät kerro koko totuutta. Ei myöskään pesispörssipisteet, sillä niissäkin painottuu sisäpeli.

Näin ulkopelivalinnat ovat näkemyspohjaisia. Lukkarivalinnoissa harva pystyy vakavissaan kyseenalaistamaan Toni Kohosen valintaa kaikkien aikojen lukkariksi, mutta entä silloin, kun jonoon laitetaan etumiehet, polttajat tai kopparit? Nytkin moni voi kysyä, missä kymmenen parhaan etumiehen listalta ovat esimerkiksi Antti Laurilan, Mikko Vainionpään, Ari Rinta-Rahkon tai vaikkapa Marko Kähkösen kaltaiset etukenttäpelaajat?

Etumiehet ovat joka tapauksessa pesäpallossa oma rotunsa, sillä heiltä vaaditaan erilaisia ominaisuuksia kuin muilta ulkopelaajilta. Etumiesten on oltava pelottomia ja rohkeita, sillä he ovat ensimmäisenä seisomassa hurjien lyöntien tiellä.

Heillä korostuu pelinlukemisen tärkeys ja pelirohkeus, sillä lyönteihin on pakko reagoida jo ennen kuin palloa irtoaa mailasta. On tunnettava lyöjät, ja on osattava lukea lyöntiratkaisut lyöntiasennon, vauhdin, käden liikkeiden ja muiden pienten yksityiskohtien perusteella. On oltava myös ketterä ja liikkeissään nopea, sillä aikamarginaalit ovat pieniä.

Myös heitto on erilainen kuin muilla ulkopelaajilla, sillä etumiesten on heitettävä osa palloista taaksepäin, yleensä vielä äärimmäisen nopeasti. Siksi etumiehillä korostuvat pallolle tuleminen, kiinniotto ja se, että heiton on lähdettävä nopeasti, usein vielä vaikeasta asennosta. Kovasta kädestä on toki hyötyä, mutta nopeasta heittokädestä vielä enemmän.

Pesäpallon evoluutio on muuttanut myös etumiesten pelaamista monella tavalla. Pesäpallon alkuhämärän aikana vaihtotilanteissa käytettiin huomattavasti vähemmän erilaisia lyhyitä taitolyöntejä. Näppien ja ohitusten käyttö alkoi yleistyä vasta 1950-luvulla.

Myös roolipeli on muuttanut etukenttäpelaajien vaatimuksia. Etumiesten tehtävä on nykypäivään tullessa muuttunut, sillä nyt vaihtotilanteet keskittyvät selvemmin päävaihtajille, eikä etumiesten tarvitse välttämättä tuntea ja tietää enää jokaista sisäpelaajaa. Toisaalta nämä päävaihtajat ovat voineet keskittyä harjoittelemaan enemmän juuri erikoitehtäväänsä, jolloin heistä on tullut ratkaisuissaan entistä taitavampia. Se on taas nostanut etukenttäpelaajille asetettavia vaatimuksia.

Isommassa pelitaktisessa mielessä etumiesten rooli korostuu erityisesti vaihtotilanteissa. Takatilanteissa etukenttäpelaajien rooli muuttunut ja monet etukenttäpelaajat siirtyvät takatilanteissa linjan pelaajiksi, kun aiemmin yleinen kaava oli, että ykkösvahti siirtyi yleensä tappimieheksi ja sieppari kakkosrajaan

Kaikkien aikojen etumiehet

1. Sami Partanen

Partasella on kaikki etumiehet tarvittavat ja keskeiset ominaisuudet. Hänen kätensä ei ole maailman jäätävin, mutta loistava pelinlukutaito yhdistettynä pelirohkeuteen, ketteryyteen, heittotekniikkaan ja heiton nopeuteen ovat tehneet Partasesta huippuluokan etumiehen. Hän on pystynyt kompensoimaan myös pienen kokonsa ja kääntämään sen jopa edukseen. Partanen on ollut kentällä yleisöä sytyttävä väriläiskä ja särmikäs suustaan. Hän hiillosti kerran harjoitusottelussa jopa tuomarin lähtemään kesken ottelun kotiin.

Saaren Urheilijoiden kasvatti teki läpimurtonsa Kiteellä 1997, minkä lisäksi hän on pelannut Järvenpäässä, Kouvolassa ja Imatralla. Partanen on voittanut urallaan kolme Suomen mestaruutta, viisi hopeaa ja pronssin, jotka kahta hopeaa lukuun Kiteen Pallossa. Itä-Länsiä Partasella on huikeat 16. Ehkä Partasen suurin saavutus on kuitenkin se, että hän pelannut huipulla neljällä eri vuosikymmenellä ja pysynyt mukana etukenttäpelaamisen rajussa evoluutiossa.

2. Jan Hautala

Seinäjoen Maila-Jussien kasvatti, joka pelasi valtaosan urastaan Seinäjoella, mutta kävi hakemassa yhdeksän mitalin kokoelmaansa kolmannen mestaruuden Oulusta. Dominoiva ulkopelaaja, joka huokui peleissä johtajuutta. Pystyi kanavoimaan pohjalaisen ylpeytensä ja uhonsa oikeisiin asioihin. Kaikki etumiehen ominaisuudet kohdillaan, kova käsi.

3. Jimi Heikkinen

Pesäpallokenttien väriläiskä ja kova provosoija. Ei ollut fyysisiltä ominaisuuksiltaan kovinta kategoriaa, mutta pääsi vastustajien ihon alle ja sotki sitä kautta lyöjiä. Pelaajana rohkea, röyhkeä ja sähäkkä. Ehti voittaa Sotkamon Jymyssä 7 mestaruutta, kolme hopeaa ja pronssin, kunnes vetäytyi kentiltä. Palasi välivuosien jälkeen Oulun Lipon Ykköspesis-miehistöön.  Toisin kuin Partanen ja Hautala, Heikkinen oli suuruutensakin vuosina puhtaasti ulkopelin erikoismies.

4. Antti Kuusisto

Pitkän ja vaikuttavan uran tehnyt Munakan Urheilijoiden kasvatti. Pelasi vuonna 1999 alkaneella ja 2018 päättyneellä urallaan Koskenkorvalla, Seinäjoen Maila-Jusseissa, Nurmossa, Vimpelissä ja JymyJusseissa. Oli Vimpelin 2010-luvun suuruuden ajan kolmas elintärkeä lenkki Sami Haapakosken ja Henri Puputin lisäksi. Tulisieluinen ruutitynnyri ja tsemppaaja, jolle sattui jäätävien esitysten lisäksi myös näyttäviä virheitä. Yhdeksän mitalin mies, voitti uransa ainoan mestaruuden Vimpelissä 2010.

5. Pentti Lipponen

Nykypolvelta hieman unohduksiin jäänyt Tyrnävän Tempauksen kasvatti löi itsensä läpi Oulun Lipossa, jossa voitti Suomen mestaruuden 1972. Oli sen jälkeen Imatran vuosien 1977 ja 1978 mestarijoukkueen kolmas kantava voima Ilpo Kytösalmen ja Rauli Ravon ohella. Voitti neljännen Suomen mestaruuden IPV:ssä 1986. 70-luvun paras etumies, kovakätinen.

6. Jarmo Rönkä

Maaningan Mahdin toinen suurpelaaja Matti Iivarisen ohella. Pelasi uransa parhaat vuodet Kiteen Urheilijoissa, josta siirtyi Kouvolaan ja sieltä Kiteen Palloon. Sulavaliikkeinen ja ketterä etumies, erinomainen lukemaan peliä, hyvä heittokäsi. Hoiti kaikki tehtävänsä viimeistä piirtoa myöten ammattimaisesti, nöyrästi ja itsestään ääntä pitämättä niin ulkona kuin sisällä. 10 Itä-Lännen ja 11 Liitto-Lehdistön mies. Viimeisin Vuoden pesäpalloilijaksi (1985) valittu etukenttämies.

7. Iiro Kuosa

Tämän hetken paras etumies valtakunnassa. Hallitsee kaikki etumiehen keskeiset tehtävät. Erityisen hyvä kovien pallojen torjujana, pelaa välillä likimain kuin maalivahti. Vihdin Pallon kasvatti, joka siirtyi Hyvinkään Tahkon kautta Joensuun Mailaan. Ollut Joensuun mestarijoukkueiden ja viime vuosien menestysjoukkueiden tärkeimpiä pelaajia, vaikka sisäpelirooli onkin ollut marginaalinen.

8. Tuomo Lönnmark

Kymppilistan ainoa sieppari, joka on toki pelannut myös ykkösvahtina. Vetelin Urheilijoiden kasvatti, yksi Vimpelin 2010-luvun menestyksen suurista ja ikonisista hahmoista, Nelimarkan pesäpalloparlamentin ehdoton luottomies. Järkevä ja rauhallinen pelaaja, jonka ”iso räpylä” on edelleen legenda. Komea mitalisaldo: 3-5-3.

9. Marko Rasinkangas

Pattijoen Urheilijoiden luottoratsu 17 kauden ajan. Murtautui pelaavaan kokoonpanoon 90-luvun lopulla ja kruunasi uransa vuoden 2008 Suomen mestaruuteen. Kaikki etumiehen ominaisuudet priimaa. Oli Topi Kososen ja Pertti Mäkelän ohella kolmas kivijalka Pattijoen tarinassa.

10. Aki Orava

Vaasan Mailan kasvatti, joka on pelannut urallaan Vimpelissä, Joensuussa, Oulussa, Sotkamossa ja Alajärvellä. Hyvä ja monipuolinen etukenttäpelaaja, pystyi pelaamaan myös siepparina. Kruunasi uransa vuosina 2011–2013 voittamalla pelaamansa kolmen kauden aikana Sotkamon Jymyssä kolme Suomen mestaruutta.