Roope Korhosen valinta Vuoden urheilija -ehdokaslistalle on pelkkää silmänlumetta

Roope Korhonen valittiin päättyneellä kaudella toisen kerran urallaan Vuoden pesäpalloilijaksi. Hän nousi kauden aikana myös kaikkien aikojen lyöjätilaston ykköseksi.

Muu urheiluPesäpalloVuoden urheilija

Roope Korhosen valinta Vuoden urheilija -ehdokaslistalle on pelkkää silmänlumetta

Urheilutoimittajien Liitto nosti Roope Korhosen yhdeksi ehdokkaaksi Vuoden urheilijaksi. Veto on hieno, mutta käytännön tasolla silmänlumetta.

Jukka Rönkä
TEKSTI Jukka Rönkä
@JukkaRonka
JULKAISTU 10.12.2023 | KUVAT Antti Haapasalo

Urheilutoimittajien Liitto julkisti 20 urheilijan ehdokaslistan Vuoden urheilija -äänestykseen. Listalla on yksi yllättävä ja mielenkiintoinen nimi – pesäpalloilija Roope Korhonen.

Sotkamon Jymyä edustava 42-vuotias Korhonen on yksi pesäpallohistorian suurimmista legendoista, joka valittiin tänä syksynä urallaan toisen kerran Vuoden pesäpalloilijaksi.

Korhosen vitriinistä löytyy ennätykselliset 13 Suomen mestaruutta, kuusi SM-hopeaa ja kaksi pronssia.

Korhonen on eniten Suomen mestaruuksia ja eniten SM-mitaleita voittanut pesäpalloilija. Päättyneellä kaudella hän nousi myös kaikkien aikojen lyöjätilaston ykköseksi.

Korhosen ansiot ovat kiistattomat ja kaikkien tuntemat. Se, mikä tekee hänen valintansa ehdokaslistalle mielenkiintoiseksi, on kuitenkin hänen lajinsa. Ajatus siitä, että pesäpalloilija voitaisiin valita Suomessa Vuoden urheilijaksi, on ollut tähän saakka täysin utopistinen – ja on sitä edelleen.

Tässä mielessä Vuoden urheilija -ehdokkaat valinneelle äänestysvaliokunnalla on nostettava hattua. Jo pelkkä pesäpalloilijan nostaminen ehdokaslistalle oli ennakkoluuloton veto.

***

Olen ollut pitkään Vuoden urheilija -äänestyksen kriitikko. En ole kritisoinut itse valintaa, vaan tapaa, miten äänestys on toteutettu.

Äänestykseen saavat osallistua Urheilutoimittajien Liiton A-jäsenet sekä paikalliskerhojen kautta B-jäsenet, joille on myönnetty liiton pressikortti. A-jäseniä on noin 500 ja B-jäseniä noin 900.

Kaikki eivät kuitenkaan osallistu äänestykseen, sillä viime vuonna hyväksyttyjä äänestyslippuja jätettiin vain niukin naukin yli 300.

Vaikka äänestysprosentti onkin alhainen, äänestystapa syö silti valinnan arvokkuutta. Huutoäänestystyyppinen äänestysmalli on mahdollistanut äänestäjien omien mieltymysten mukaisen politikoinnin ja taktikoinnin.

Räikein esimerkki oli Keke Rosbergin valinta Vuoden urheilijaksi 1982. Formula ykkösten maailmanmestaruuden voittanut Rosberg valittiin Vuoden urheilijaksi vain siksi, että hänellä oli eniten ykkössijoja. Rosberg ei kuitenkaan saanut eniten ääniä, koska osa äänestäjistä oli sitä mieltä, ettei moottoriurheilijaa voida valita Vuoden urheilijaksi ja he päättivät aatteellisista ja taktisista syistä jättää Rosbergin kokonaan pois omalta listaltaan.

Leo-Pekka Tähti valittiin Vuoden urheilijaksi 2016, mutta hänet olisi valittu todennäköisesti jo aiemmin, ellei osa äänestykseen osallistuneista urheilutoimittajista olisi ollut henkilökohtaisesti sitä mieltä, että urheilu ja vammaisurheilu ovat kaksi eri asiaa eikä vammaisurheilijaa voida valita silloin Vuoden urheilijaksi.

Näin siis vielä 2000-luvulla.

***

Pesäpalloilijat on jätetty Vuoden urheilija -äänestyksissä tähän saakka hylkiön asemaan siksi, ettei pesäpallo ole kansainvälinen laji.

Ymmärrän toki, että pesäpalloilijaa on vaikeampi arvioida urheilijana kuin vaikkapa jalkapalloilijan tai jääkiekkoilijan, sillä vertailukohtaa ei ole. Vertailukohdan puuttuminen ei kuitenkaan tarkoita, etteikö pesäpalloilija voisi olla Suomen ”paras” urheilija jonakin vuonna, vaikka lajilta puuttuisikin kansainvälinen vertailukohta.

Nykyisessä äänestysmallissa ongelmana on, että nyt osa äänestäjistä – todennäköisesti jopa suurin osa – ei suostu edes arvioimaan Roope Korhosen tasoa urheilijana, koska heidän mielestään Vuoden urheilijaksi voidaan valita vain urheilija, joka edustaa lajia, jossa kilpaillaan kansainvälisellä tasolla.

Hyväksyisin tämänkin linjauksen, jos äänestyksen säännöissä näin todettaisiin, vaikka olisin linjauksesta eri mieltä. Nyt tilanne on kuitenkin se, että toinen käsi voi nostaa ehdokkaaksi pesäpalloilijan – kuten nyt tapahtui –, mutta toinen käsi päättää itse omien mielihalujensa ja mielipiteidensä mukaisesti, että pesäpalloilijat eivät tähän äänestykseen kuuluu.

Kuten eivät kuuluneet aikoinaan moottoriurheilijat ja vammaisurheilijat.

***

Elämä on opettanut tämän ikäiselle miehelle, että verenpaineen nostaminen turhista asioista voi käydä sydämen päälle, joten en enää riehaannu sen suuremmin Vuoden urheilija -äänestyksestä.

Totean vain, että Urheilutoimittajien Liiton kannattaisi tosissaan miettiä, pitäisikö Vuoden urheilija -valinta siirtää esimerkiksi Urheilutoimittajien Liiton ja muutaman keskeisen urheiluvaikuttajan muodostamalle valintakomitealle.

En pidä Roope Korhosta tämän vuoden parhaana urheilijana, mutta Korhosen valinta ehdokaslistalle osoittaa, että valintakomitea on ennakkoluulottomampi kuin kuuluisa kentän ääni.

Valitettavasti nykyinen äänestysmalli merkitsee sitä, että sinällään hieno veto Korhosen nostamisesta ehdokaslistalle on käytännön tasolla pelkkää silmänlumetta.