Sotkamo palasi viiden vuoden tauon jälkeen takaisin Suomen mestariksi koronakriisin värittämän kauden päätteeksi.

Kolmas ja ratkaiseva finaalipäivä oli Sotkamossa pelkkää iloa ja auringonpaistetta, mutta todellisuudessa Sotkamolla on takanaan värikäs vuosi ja värikäs kesä, eivätkä kaikki käänteet Kainuussa ole olleet helppoja.

Sotkamon kaudesta ja tämän hetken tilanteesta tiedetään paljon – mutta on myös asioita, joita ei tiedetä ja joita ei ole vielä välttämättä ratkaistu.

Ensimmäinen iso asia on pelinjohtajatilanne.

Se, mitä tiedetään, on, että Sotkamossa on kesästä asti valmistauduttu pelinjohtajan vaihtumiseen tämän kauden jälkeen. Jani Komulainen indikoi kesällä, ettei hän välttämättä jatkaisi tämän kauden jälkeen. Tunne ei ollut yksipuolinen. Joukkueen sisältä on kantautunut niin voimakasta kritiikkiä Komulaisen johtamistyylistä, että tilannetta on jouduttu miettimään myös siitä näkökulmasta, tehdäänkö Komulaisen kanssa ylipäätään jatkosopimusta.

Kysymys ei ole pelkästä puheesta, sillä Sotkamo kartoitti kesän aikana vaihtoehtoja Komulaiselle ja oli heihin myös yhteydessä.

Sitä, mitä ei tiedetä, on, mitä Jymy ja Komulainen tekevät nyt, kun taskussa on Suomen mestaruus. Toimitusjohtaja Mikko Kuosmasen ja Komulaisen on ollut määrä istua finaalin jälkeen alas ja ratkaista, jatkaako Jymy Komulaisen komennossa vai ei.

Tällä hetkellä kaikki signaalit viittaavat siihen, että Jymy jatkaa Komulaisen ohjissa myös ensi kaudella. Komulaisesta on kehittynyt yksi Superin kolmesta parhaasta pelinjohtajasta ja Suomen mestari -pelinjohtajan vaihtaminen vaatii poikkeuksellisia perusteita.

Tilannetta ei helpota, että vaihtoehdot Komulaisen tilalle ovat kortilla. Pelinjohtajista on pula kaikkialla Suomessa, mutta Sotkamossa haasteita lisää se, että Jymy haluaa pelinjohtajaksi sotkamolaisen pelinjohtajan, joka ymmärtää sotkamolaisen pesäpallon pelillisen dna:n.

Myös nyt listalla on ollut ensisijaisesti juuri sotkamolaistaustaisia pelinjohtajia. Kaksi vahvinta ehdokasta, Mikko Korhonen ja Mikko Huotari, ovat kiinni muualla. Siksi kesän pääehdokas oli Lapuan naisten pelinjohtaja, sotkamolaistaustainen Tomi Niskanen, mutta Niskanen ei ole valmis palaamaan kotikonnuilleen. Myös Mikko Kuosmasen paluu pelinjohtajaksi on kaukaa haettu vaihtoehto, vaikka siitäkin on keskusteltu.

Korhoset KeKiin, Väliaho JoMaan

Toinen isoa asia, josta Sotkamo ei ole virallisesti tiedottanut, on joukkueessa tapahtuvat muutokset.

Muutokset ovat kuitenkin pääpiirteittäin selvät. Syksyn yllätyshankinta on Kouvolassa loistavat pudotuspelit pelannut kohupelaaja Toni Laakso. Laakso korvaa Antti Korhosen, joka siirtyy ensi kaudeksi – yhdessä Topi Korhosen kanssa – Kempeleen Kiriin.

Kolmas varma lähtijä Antti Korhosen ja Topi Korhosen lisäksi on ykköslukkarin paikalta kesken kauden syrjäytetty Ville Väliaho, jonka siirto Joensuuhun on enää sinettiä vaille valmis.

Sotkamo on etsinyt kesän aikana erityisesti uutta etumiestä, ja se on ollut yhteydessä muun muassa Olli Heikkalaan, Hannes Pekkiseen ja Markus Tuikkaan. Heikkala jatkaa kuitenkin Vimpelissä, Pekkinen Kiteellä ja Tuikka siirtyy ensi kaudeksi Joensuuhun.

Siksi Jymyssä ollaan samassa tilanteessa kuin kauden alkaessa. Siltä puuttuu selkeä etumies. Nuori Niko Tuikka on kovassa nosteessa ja voi hyvinkin nousta pelaavaan kokoonpanoon jo ensi kaudella. Toinen vaihtoehto on tehdä rytköset eli siirtää linjasta joku pelaaja etukentälle. Konsta Kurikka on pelannut etukentällä ennenkin ja Sotkamossa on mietitty jopa Niko Korhosen siirtoa etumieheksi.

Kokonaisuudessaan Jymyn mestarijoukkueen runko säilyy kuitenkin pitkälti sellaisena kuin se oli pudotuspeleissä. Merkittävin muutos on Toni Laakso, joka hankittiin ensisijaisesti sisäpelitaitojensa vuoksi korvaamaan Antti Korhonen nelosena.

Nuorennusleikkaus maaliin

Sotkamo voitti tällä kaudella mestaruuden, mutta yhtä tärkeää oli se, että se sai turbulenttiseen vaiheeseen ajautuneen nuorennusleikkauksen kurssin oikaistua.

Syksyn 2018 nuorennusleikkauksen yhteydessä Sotkamo hankki Ville Väliahon ja Antti Korhosen, joiden piti olla uuden Jymyn kulmakiviä, mutta kummankin ura Sotkamossa päättyy tähän kauteen. Korhonen pelasi erinomaisen kauden ja Väliahokin on Superin parhaita lukkareita, mutta Korhosen ja Väliahon tapaukset osoittavat, ettei Sotkamoon ole helppoa sopeutua.

Väliahon kohdalla tapahtui se jo mitä ennen kautta osattiin ennakoida: 17-vuotias Aapo Komulainen syrjäytti hänet ykköslukkarin paikalta ja Komulainen voi olla Jymyn lukkari vielä vaikka seuraavat 20 vuotta.

Kesä nosti toisenkin tulevaisuuden suuren kulmakivipelaajan näyttämölle – Kalle Kuosmasen. Vaikka Komulainen oli suurimmissa otsikoissa pudotuspeleissä, Kuosmanen on potentiaaliltaan pelaajana samaa tasoa. Molemmat suurlupaukset olivat saman tien kypsiä pelaamaan joukkueessa, joka voitti Suomen mestaruuden.

Jymyllä on jälleen menestysjoukkueen peruselementit kasassa vuosiksi eteenpäin. Oikeastaan ainoa asia, joka Sotkamossa tällä kaudella ”petti”, oli aikataulu. Nyt voitettu mestaruus tuli vuotta tai jopa kahta laskettua aiemmin.

Sotkamo taistelee myös ensi kaudella vuorenvarmasti mitaleista ja Suomen mestaruudesta. Sen ykköskärki on edelleen Superin paras ja siltä löytyy hurjaa kotiutusvoimaa. Nyt Jymyllä on mahdollisuus rakentaa myös toimiva kakkoskärki, sillä Kalle Kuosmanen on hyvä etenemään ja kakkoskärkeen syksyn ratkaisupeleissä siirretyltä Konsta Kurikalta löytyy kotiutusvoimaa.

Ulkokenttä oli jo nyt mestaruuden arvoinen ja vaikka kesän aikana puhuttiin paljon Riku Niemestä, hänkin täytti paikkansa ja pystyy edelleen kehittymään kopparina.

Vuoden päässä olevia asioita on turha vielä ennakoida, mutta ensi kaudesta tulee huippumielenkiintoinen. Sarjassa on viisi suurta, Sotkamo, Vimpeli, Joensuu, Kouvola ja Tampere, ja niillä kaksi mielenkiintoista haastajaa, Hyvinkää ja Kitee. Se tietää myös sitä, että kahdeksan sakkiin tulee loppupäässä ahdasta.