Toni Korkeakunnas sai mitä ansaitsi, mutta potkut ei ratkaise HJK:n varsinaista ongelmaa
Toni Korkeakunnaksen potkut olivat odotetut ja ansaitut, mutta niiden takana on paljon suurempi ongelma HJK:n valmentajavalinnoissa.
HJK:n päätös erottaa päävalmentaja Toni Korkeakunnas ei tullut puskista. Uutinen oli kirjoitettu jo valmiiksi, kun HJK:n kausi käynnistyi katastrofaalisen heikosti. Oli vain ajan kysymys, milloin ja missä kohtaa peli vihelletään poikki.
Nyt se tapahtui lauantaisen Inter-tasapelin jälkeen.
Tasapeli Turussa tarkoitti, että HJK:lla on kauden viidestä ensimmäistä sarjaottelusta koossa neljä pistettä ja se on vain pisteen edellä sarjajumbo AC Oulua.
Tuollaisella sarja-avauksella HJK:ssa on välttänyt potkut vain legendaarinen Martti Kuusela, jonka luotsaama Klubi otti kauden 1990 neljästä ensimmäisestä ottelusta vain yhden (!) pisteen. Viidennessä ottelussa tuli voitto – ja HJK juhli kauden päätteeksi Suomen mestaruutta.
***
Sitä, miksi Korkeakunnas sai potkut nyt, on tarpeetonta sen suuremmin enää analysoida. Korkeakunnaksen puutteet ovat olleet näkyvissä siitä lähtien, kun hän alkoi valmentaa HJK:ta kesällä 2023.
Tai tarkkaan ottaen jo ennen ensimmäistä peliä, kuten Joel Perovuo arvioi kesällä 2023 Korkeakunnaksen nimitystä profetiallisella toteamuksella, jonka mukaan HJK vaihtoi erittäin vaikean tilanteen totaaliseen katastrofiin.
On totta, että Korkeakunnaksen valinta voitiin kyseenalaistaa jo kesällä 2023. Vielä yllättävämpää oli se, miksi hänet palkattiin kaikkien käänteiden ja mutkien jälkeen uudelleen vuosi sitten toukokuussa Ferran Sibilan saatua potkut?
Jos Korkeakunnaksen valmennustaitoihinsa luotettiin, miksi hänen kanssaan ei tehty edellisenä syksynä jatkosopimusta, vaikka HJK oli voittanut Korkeakunnaksen johdolla mestaruuden ja edennyt Konferenssiliigan lohkopeleihin.
Klubilaisessa kielenkäytössä kysymys ei ole potkuista, jos sopimus päättyy, mutta Korkeakunnakselle näytettiin yhtä kaikki ovea.
Mikä ihme muuttui kuudessa kuukaudessa, kun hänen taitoihinsa jälleen luotettiin?
Oliko kysymys vain siitä, että kun HJK oli palkannut uudeksi urheilujohtajaksi Vesa Mäen, hänen annettiin aidosti ja oikeasti myös päättää asioista – vaikka ne päätökset olivatkin katastrofaalisia, kuten Sibilan erottaminen heti kauden alkumetreillä osoitti?
***
Toinen yhtä kriittinen kysymys on, miksi Korkeakunnaksen annettiin jatkaa HJK:n sarvissa viime kauden jälkeen, vaikka Korkeakunnaksen puutteet valmentajana näkyivät niin HJK:n pelissä kuin tuloksissa?
Nyt tehtiin samanlainen klassinen virhe, jonka Manchester United teki viime kesänä Erik ten Hagin kanssa. Ten Hagiin ei täysin luotettu – kuten HJK:ssa ei täysin luotettu Korkeakunnakseen –, mutta hänelle annettiin vielä mahdollisuus ja hollantilaisen kanssa tehtiin jopa uusi jatkosopimus.
Ten Hagin saama mahdollisuus realisoitui lokakuussa hollantilaisen potkuihin ja koko Manchester Unitedin kauden tuhoutumiseen.
HJK:n kausi ei ole vielä tuhoutunut. Se pystyy edelleen nousemaan mukaan Veikkausliigan kärkitaisteluihin ja voittamaan jopa Suomen mestaruuden, jos HJK onnistuu kaikista tärkeimmässä asiassa – uuden päävalmentajan palkkaamisessa.
***
HJK on voittanut historiansa aikana 33 Suomen mestaruutta ja yksistään 2000-luvulla se on juhlinut mestaruutta 14 kertaa. Siitä voisi päätellä, että HJK on onnistunut valmentajavalinnoissaan.
On toki, mutta HJK on erottanut 2000-luvulla kaikki palkkaamansa päävalmentajat Jyrki Heliskoskea lukuun ottamatta – tai ainakaan se ei ole tehnyt päävalmentajan kanssa sopimuksen päättyessä uutta sopimusta, vaikka valmentaja itse olisi halunnut jatkaa tehtävässään.
Tällaisia tapauksia on ollut 2000-luvulla kaksi – Antti Muurinen 2012 ja Korkeakunnas 2023.
***
Toinen asia, jota HJK:ssa kannattaisi miettiä, on kysymys siitä, miksi sen on vaikea tunnistaa ja luottaa seuran sisällä piilevää valmentajalahjakkuuteen.
Mika Lehkosuo joutui aikoinaan ponnistamaan HJK:n päävalmentajaksi Hongan ja Toni Koskela RoPSin kautta, koska luottamus heidän valmennusosaamisensa ei riittänyt HJK:ssa.
Joonas Rantaselle kävi samoin. Hän veti Klubi-04:ää, mutta joutui hakemaan urallaan ponnahduslaudan Gnistanista. Nyt Rantanen valmentaa Veikkausliigassa yhtä HJK:n pääkilpailijoista, Ilvestä, jonka hän valmensi viime kaudella SM-hopealle ennen HJK:ta.
Vesa Vasara on myös entinen HJK:n pelaaja ja Klubin entinen apuvalmentaja, mutta Klubin portit eivät ole hänelle vahvoista näytöistä huolimatta koskaan avautuneet. Nyt Vasara valmentaa FC Interiä, joka on ollut pelillisesti yksi alkukauden vahvimmista joukkueista Veikkausliigassa.
Inter voitti myös HJK:n Liigacupin finaalissa maaliskuussa – ja lauantaina se päätti tasapelillä Korkeakunnaksen päävalmentajauran HJK:ssa.
***
HJK on Suomen jalkapallokenttien suurin ja mahtavin seuraorganisaatio, joka on monessa asiassa täysin omassa luokassaan Suomessa. Se on tehnyt äärimmäisen paljon loistavia ratkaisuja ja sen toiminta kestää monessa asiassa kansainvälisenkin vertailun.
Siksi on yllättävää, että Klubissa on sohlattu päävalmentajavalintojen kanssa. Hyvien valintojen vastapainoksi on tehty ihmeellisiä ja alun perinkin sellaisia valintoja, joita on ollut vaikea ymmärtää.
HJK palkkasi viime syksynä uudeksi urheilujohtajaksi Petri Vuorisen. Vuorista pidetään syystäkin urheilujohtajana yhtenä suomalaisen jalkapallon kultasormista, mutta hänen ensimmäiset kuukaudet Klubissa ei ole olleet varsinaisen vakuuttavia.
Eniten ihmetyttää kysymys, miten ihmeessä Vuorinen antoi Korkeakunnaksen jatkaa viime kauden jälkeen tehtävässään vai käveltiinkö kabineteissa hänen ylitseen?
Olipa vastaus kumpi tahansa, se ei kerro hyvää sen enempää Klubista kuin Vuorisestakaan.
