Villarreal voitti Manchester Unitedin täysin käsittämättömän rangaistuspotkukisan jälkeen, jossa ammuttiin peräjälkeen 21 onnistunutta rankkaria – kunnes maalivahti David de Gean epäonnistuminen ratkaisi ottelun. Mitä ihmettä, Jussi?

Kun kaksi asiaa kohtaavat toisensa, tällainen on mahdollista

Ensimmäinen asia oli se, että kisaan oli valmistauduttu. Molemmat joukkueethan toivat esimerkiksi pelaajia vaihdosta sisään spesifisti rangaistuslaukauskisaa varten. Siellä rentouduttiin syvähengityksellä, ja painettiin palloa nurkkaan.

Toinen asia on se, että etenkään Man Unitedin maalivahti David De Gea ei ole ykköskategorian torjuja, kun pallo on pilkulla. De Gea on urallaan torjunut vain noin kuudesosan hänelle ammutuista pilkuista. Villarrealin Geronimo Rulli oli ennen tätä iltaa torjunut urallaan 13 pilkkua 44:stä. Villarreal oli maalivahtiasetelman takia ennakkosuosikki voittamaan pilkut.

Mutta itse otteluun. Mielenkiintoinen ottelu, joka päättyi 1-1. Miten sinä näit ottelun taktisessa mielessä?

Tämä oli ihan supermielenkiintoinen ottelu, jossa nähtiin monenlaisia vaiheita.

Villarrealilla oli kaksijakoinen puolustuspelisuunnitelma, jota he toteuttivat.

He viettivät paljon aikaa puolen kentän blokissaan, jossa heidän 4-4-2-muotonsa venyi ajoittain 6-2-2-muotoon. Heidän laitalinkkinsä seurasivat ManU:n laitapakkeja ja keskellä oli todella tiivistä. Oli lähes taidetta, miten he täyttivät vaara-alueet, kun ManU lähestyi ohituksin ja keskityksin boksia.

Maali tuli sitten siitä aktiivisemmasta vaihteesta. Kun he etsivät prässihetkiä, etsivät he niitä 4-4-2-timanttimuodossa. Dani Parejo nosti kärkien taakse, linkit tiivistivät ja he yrittivät pakottaa ManU:n menetyksiin. ManU tuli Villarrealin prässistä irti yhtä kertaa lukuunottamatta. Yhden kerran ManU jämähti siihen, menetti pallon, rikkoi ja päästi seuranneesta sivuvapaapotkusta maalin.

Sivuhuomiona on sanottava, että siinä oli loistavaa parityötä Albiolilta ja Morenolta, miten he ujuttivat itsensä ManU:n aluelinjan läpi maalintekoon.

ManU:n suunnitelmana oli muodostaa toppareista ja toisesta keskikenttäpelaajasta alatimantti, jolloin heidän hyökkäysmuotonsa oli 3-1-6. Tämä alkoi toden teolla aiheuttaa ongelmia toisen jakson alussa Villarrealille, kun ManU nosti tempoa ja etsi tilaa etenkin vasemmalta laidaltaan, jossa Marcus Rashford ja Luke Shaw olivat hyvässä vireessä tauon jälkeen. ManU myös sai prässinsä aggressiivisemmaksi, ja he alkoivatkin saamaan toisen jakson alussa todella laadukkaita riistoja. Maali oli hyvin ansaittu erikoistilannemaali hyvän pelillisen jakson päätteeksi

Näitä asetelmia pyöriteltiin vastakkain loput ysikymppisestä ilman, että joukkueet löysivät paremmutta toisistaan.

Ole Gunnar Solskjæria on alettu kehua tällä kaudella Englannissa, kun taas Unai Emery tuntuu olevan edelleen pilkan kohde. Mitä tämä ottelu kertoi näistä kahdesta valmentajasta?

Se, miten Villarreal nousi sillasta peliin mukaan ja alkoi jopa kontrolloida sitä, osoitti kuinka hyvä valmentaja Unai Emery oikeastaan on.

Joukkueiden välillähän on hurja materiaaliero. Budjetit ovat ihan eri maailmoista. Emery pystyi ammattitaitoisella otteluvalmentamisella tasoittamaan puntit.

Tämä kulminoitui siihen, että Emery sai vaihdoillaan muutettua ottelun rytmiä. Hän toi FrancIs Coquelinin oikeaksi linkiksi, koska ManU:n vasen laita piti saada jumiin ja siellä oli korttiongelmia. Hän toi lisäksi Alberto Morenon vasemmaksi puolustajaksi, kun sinne piti saada lisää energiaa. Muutkin vaihdot olivat täsmävaihtoja, jotka toivat energiaa tai paikkasivat heikkoja ja alakynnessä olleita lenkkejä

ManU:n vaihdothan kestivät pitkään. Mietin siinä jatkoajan aikana, että ManU olisi kyllä tarvinnut muutaman vaihdon, jotta pelin virta olisi saatu käännettyä uudestaan heille. Esimerkiksi Paul Pogba menetti palloja, mutta pysyi kentällä. Siinä oli vaiheita, joiden aikana näytti, että Villarreal painaa vielä voittomaalin. Se oli Emeryltä taitavaa vaikuttamista.

Manchester United jäi ilman pokaalia tällä kaudella. Pystyykö  tekemään Unitedista voittavan joukkueen?

Pystyy, jos hän jalostaa hyökkäyspelin sekä puolustuspelin organisointia. Pitää muistaa, että esimerkiksi Manchester Cityn tasosta ManU on kaukana. Valioliigassa joukkue teki alle kaksi maalia ja päästi yli yhden maalin ottelua kohden. Sellaisilla numeroilla ei ansaitsekaan mestaruutta Valioliigassa.

Jos miettii tätä finaalia, niin kyllä tässä näkyivät ne ongelmat, joita ManU:lla on pelissään. Prässipelaamisessa vastuualueet ovat välillä erittäinkin löyhästi organisoitu. Linjojen väliset etäisyydet venyvät ajoittain liikaa. Ja niin edespäin. Hyökkäyspelissä Bruno Fernandes on hyvä pelaaja, mutta voiko nykyjalkapallon kiihkeässä vaatimustasossa olla enää pelaajia, joilla on noinkin niin sanotusti ”vapaa rooli”. Kyllä näiden joukkueiden välillä esimerkiksi oli räikeä ero siinä, miten materiaalista revitään irti organisoitujen pelin periaatteiden sekä mekanismien avulla.

Lue myös: Edinson Cavani antaa Manchester Unitedille mahdollisuus pelata Valioliigan mestaruudesta