Hyvinkää on matkalla kohti Superin kärkeä, mutta tällä kaudella sillä on vain sotkijan rooli
Hyvinkään Tahko voi sotkea jo tällä kaudella pudotuspelien käsikirjoitusta, mutta tulevaisuus näyttää vielä kirkkaammalta.
Hyvinkään Tahkossa on paljon samanlaista arvaamattomuutta kuin Seinäjoen JymyJusseissa. Jos kaikki muuttujat osuisivat kohdilleen, Tahko voisi JymyJussien tavoin suolata puolivälierät, kunhan vastaan ei tulisi Joensuu tai Kouvola. Toisaalta Tahkossa on paljon kysymysmerkkejä ja jos kausi lähtee menemään luiskaan, silloin Hyvinkää joutuu taistelemaan verissä päin jopa pääsystä kahdeksan sakkiin.
JymyJussien tavoin Hyvinkään potentiaali on sisäpelissä. Tahkolla ei ole niin kovaa kärkeä kuin JymyJusseilla, mutta sillä on enemmän ja leveämmin kotiutusvoimaa. Kummankaan joukkueen ulkopeli ei ole samalla tasolla sisäpelin kanssa ja kaiken lisäksi kummankin joukkueen ulkopelin suurin kysymysmerkki on lukkaripeli.
Hyvinkään viimeiset vuodet ovat olleet myrskyisiä. Nyt toimintaan on kuitenkin saatu linnarauha ja tekemiseen on tullut myös urheilullinen järki. Tahkossa on uskallettu antaa omille junioreille mahdollisuuksia ja joukkuetta on vahvistettu järkevillä ostoilla. Harmi vain, että ulkopelissä suureen rooliin ajateltu Markus Tuikka perui koronakriisin seurauksena tulonsa Hyvinkäälle.
Ainoa sokea piste Tahkon rekrytoinneissa oli Pasi Kokkosen palkkaaminen pelinjohtajaksi. Kokkosen valinnan logiikka ei auennut syksyllä eikä se auennut talven hallipeleissä. Tahkon kannalta onni onnettomuudessa oli, että Kokkonen vetäytyi pelinjohtajan tehtävistä keväällä ja hänen paikallaan tuli Tahkon miesten Superpesis-joukkueen toiminnasta vastaavan Tahko Pesis Oy:n toimitusjohtaja Miika Rantatorikka. Ratkaisu ei varmasti ollut helppo, sillä tällaisena aikana toimitusjohtajaa tarvittaisiin muuallakin.
Pelillisesti ratkaisu oli kuitenkin tässä tilanteessa toimiva. Rantatorikka luotsasi Tahkon vuonna 2007 Suomen mestariksi ja Vimpelin Veto voitti hänen alaisuudessaan vuosina 2011 ja 2012 kaksi SM-hopeaa. Vaikka Rantatorikka on ollut sivussa pelinjohtajan tehtävistä kahdeksan vuotta, hän hallitsee pelinjohtamisen perusasiat ja on osaamisensa ja kokemuksensa turvin tässä saumassa kova vahvistus Tahkolle. Vimpelissä Rantatorikkaa pidettiin jääräpäänä, mutta kuten Tahkon vuoden 2007 yllätysmestaruus osoitti, jääräpäisyys ei ole este menestykselle.
Rantatorikka saa käsiinsä Tahkon viime vuosien parhaan joukkueen, mutta joukkueessa on monta kysymysmerkkiä ja muuttujaa, joiden kanssa Rantatorikka joutuu kesällä elämään ja joita hän joutuu säätämään.
Ensimmäinen kysymysmerkki on joukkueen ykkösnyrkki. Paperilla kärki on lähes huippujoukkueiden tasoa, mutta paperi ja kenttä ovat eri asia.
Teemu Rouhiainen pelasi toissa kaudella sensaatiomaisen kauden Kankaanpäässä ja meni kentälle 148 kertaa. Viime vuonna Hyvinkäällä Rouhiaisen kentällemenotehoista katosi lähes neljännes. Rouhiaiselle kävi niin sanotut vanhanaikaiset. Kankaanpäässä hän sai ja joutui menemään kentälle palon uhalla, mutta kun Hyvinkäällä pakkoa ei ollut, Rouhiaisen parhaasta terävyydestä katosi osa pois. Tällä kaudella Rouhiaisella ja sitä kautta Rantatorikalla on sama ongelma. Jos Rouhiainen ei mene kentällä, hyllyltä löytyy vahva etenijäjokeri Lauri Vierimaa. Näin Rouhiaisella ei tälläkään kaudella ole pakkoa mennä kentälle palon uhalla.
Harjoituspelien perusteella Rantatorikka suunnittelee rakentavansa kärjen siten, että Patrik Vartama pelaisi kakkosena ja Sotkamosta hankittu Jere Vikström vasta kolmosena. Monet pitävät ratkaisua yllättävänä, mutta siinä on selvä logiikka. Vartamalla on vaihtotilanteissa läpilyöntiuhka, minkä vuoksi hänelle jää paremmin tilaa lyödä muitakin lyöntejä. Vaikeassa ykkösvaihdossa tämä on iso plussa. Vikström on toki taitava mailassa, mutta hän nallipyssylyöntiensä läpilyöntiuhka on niin pieni, että kenttä saadaan vuorattua umpeen, koska kopparit voivat tulla huoletta lähemmäksi polttolinjaa.
Paperilla Vartaman ja Vikströmin -akseli toimii, mutta toimiiko se myös käytännössä? 22-vuotiaassa Vartamasta on kehittymässä kovaa vauhtia yksi Suomen parhaista pesäpalloilijoista. Ulkona hän jo eliittipelaaja ja vaikka hänessä on myös valtavasti sisäpelipotentiaalia, hän ei ole pelannut vielä yhtään suurta kautta sisällä. Siksi Vartaman nimeen perään on laitettava vielä kysymysmerkki.
Samoin on tehtävä Vikströmin kohdalla. Kukaan ei kiistä hänen taitojaan ja nopeuttaan, mutta Vikströmin ongelmana ovat onnistumisprosentit. Jos Tahko haluaa oikeasti haastaa Pattijoen, Vimpelin ja Sotkamon, kakkosen ja kolmosen onnistumisprosenttien pitää olla minimissään 60 prosenttia – ja mieluusti siitä ylöspäin aina 80-85 prosentin tuntumaan. Vartaman ja varsinkin Vikströmin kohdalla kysymysmerkit liittyvät juuri prosentteihin.
Jos Tahkon vaihtotilannepelaaminen alkaa yskiä, Rantatorikka joutuu tekemään kovia ratkaisuja ja todennäköisesti uhraamaan osan kotiutusvoimasta tilanteiden tekemiseen. Vaihtoehtoina on siirtää Teemu Nikkanen nelosta kolmoseksi tai tuoda Riku Hokkanen ykkösnyrkkiin – lähinnä Vikströmin paikalle.
Tahkon ehdoton vahvuus ovat kotiutukset. Nikkanen on todistanut olevansa eliittitason kotiuttaja, jonka läpilyöntivoimasta kertoo se, että hänellä on hallussaan yhden kauden kunnariennätys Superissa, 12. Lyöjäjokeri Juha Korhonen on edelleen täysin pitelemättömässä vireessä, minkä lisäksi Pihkalassa on kasvamassa uusi huippuluokan tykkilyöjä, 19-vuotias Joosua Rättö. Pidän Rättöä tämän kauden kuumimpana läpimurtopelaajana koko Superissa, kunhan nuori mies saa vain riittävästi ruokaa ja vastuuta.
Kotiutuksiin Tahko ei tällä kaudella kaadu, olipa Nikkasen numero ja rooli mikä tahansa. Kaiken lisäksi kaikki kolme kotiuttajaa ovat juuri sellaisia läpilyöjiä, joita Pihkala rakastaa. Kolmikon vaarallisuutta lisää se, että he kaikki lyövät vasemmalta, mikä tarkoittaa sitä, että kolmospuolet joutuvat Pihkalassa kesällä hurjaan pommitukseen.
Tahko saa myös kohtalaisen kakkoskärjen. Hokkanen ja Santtu Patova ovat molemmat kohtalaisen nopeita ja jos kärki toimii, Vierimaa voisi olla myös kakkoskärjen käytössä. Vierimaa on puhtaasti nollatilanteen jokeri eli hän tulee kentälle käytännössä vain nollatilanteissa, jos siihen on tarvetta ja mahdollisuus.
Kysymysmerkki nimeltä Kalle-Tapio Huusko
Juha Korhonen on edelleen rautaisessa iskussa, vaikka ikää on jo 39 vuotta.
Ulkona Tahkon suurin kysymysmerkki on lukkari Kalle-Tapio Huusko. 21-vuotiasta Huuskoa pidettiin Toni Kohosen seuraajaehdokkaana Sotkamossa, mutta jotain Huuskon arvostuksesta kertoo se, että Sotkamo päästi hänet lähtemään pysyvällä siirrolla Hyvinkäälle ja hankki itselleen uuden lukkarin Alajärveltä. Huusko on lukkarina köyhän miehen kopio Kohosesta. Hän pyrkii käyttämään lautastaan oppimestarinsa tavoin, mutta Huuskolla on vaikeuksia pitää syöttöään lautasella. Kysymys ei ole kammosta, vaan sitä, ettei Huusko hallitse lautasta samalla tavalla kuin Kohonen. Siksi hänelle tulee nollassa, usein jopa kärkimiesten kanssa, liikaa vääriä. Huusko on hyvä hakemaan lyhyitä ja käsikin riittää niissä, minkä lisäksi Huusko pystyy vaihtelemaan syöttötyöskentelynsä tempoa. Huuskon onnistuminen ei ole kriittistä vain Tahkon kannalta, vaan myös Huuskon itsensä kannalta. Jos Huusko ei pysty nostamaan tasoaan, Tahko todennäköisesti alkaa kesällä etsiä uuttaa lukkaria ensi kaudeksi.
Tahkon toinen suuri ongelma on etukenttä, johon Markus Tuikan lähtö tekee armottoman loven. Matias Kauppinen menee vielä jotenkuten siepparina, mutta 1-vahdin löytäminen on haastavaa. Kristian Malikine aloittanee 1-vahtina, mutta en olisi yllättänyt, jos Rantatorikka joutuisi kokeilemaan pelipaikalla muitakin pelaajia ja vetämään jopa pallovarman Hokkasen linjasta eteen.
Polttolinja on vahvaa tekoa, mikä on elintärkeää etenkin Pihkalan avaruudessa. Vartama on jo nyt ulkopelissä Superin aatelia. Hän pelaa molemmissa vaihdoissa takalukijaa ja takatilanteissa kakkospolttajan tonttia. Tontti ja vastuu ovat suuria, mutta ne Vartama pystyy kantamaan. Vartama saa hyvän tutkaparin Vikströmistä, joka pelaa myös isoa tonttia – vaihtotilanteissa etulukijaa ja takatilanteissa tappimiestä. Hokkanen on myös meritoitunut linjan pelaaja.
Myös kolmoskoppari Teemu Nikkanen on kehittynyt yhdeksi Superin parhaista koppareista. Monet kopparit pelaavat Pihkalassa arkailleen, mutta Nikkasella pelaaminen ei hitsaa kiinni rohkeudesta. Teemu Rouhiainen ei ole mikään ideaalinen koppari, mutta hänet on käytännössä pakko pitää numerolla pelaavassa miehityksessä.
Matkalla mitalijoukkueeksi
Tahkolla on onnistuessaan jo tällä kaudella mahdollisuus sotkea puolivälierien käsikirjoitusta, mutta Tahkon todellinen mahdollisuus siintelee tulevissa kausissa. Joukkue on nuori ja siinä on useita lupaavia ja toimia elementtejä jo nyt. Toki joukkueeseen mahtuu myös muutamia kysymysmerkkejä, mutta niitä pystytään tarvittaessa ratkomaan joko täsmäostoilla tai nostamalla lupaavia junioreita omasta myllystä. Etukentällä on tällä hetkellä iso aukko Markus Tuikan lähdön myötä ja toinen tarkkaan seurattava kysymysmerkki on Kalle-Tapio Huusko. Superjokeri Juha Korhonen täyttää syksyllä 40 vuotta ja vaikka liekki palaa nyt vielä korkeana, Korhosen tuli ei ole kuitenkaan ikuinen.
Tahkon saumaa parantaa Sotkamon ja Vimpelin taantuminen sekä se, että Pattijoen rymyryhmä ei voi loputtomasti vanheta ja jatkaa pelaamista. Sitä, saavuttaako Hyvinkää miten helposti ja nopeasti Joensuun tason, voi miettiä, mutta mitali- ja loppuottelujoukkueeksi sillä on kaikki mahdollisuudet nousta lähivuosien aikana – ja miksei myös mestariksi. Suunta on hyvä ja maali lähempänä. Nyt on vain pysyttävä oikealla tiellä ja jaksettava tehdä töitä samanlaisella asenteella kuin Joensuussa viime vuosina.
Elmo-lehti analysoi kaikki miesten Superin seurat seura kerrallaan. Lue jutut alle olevista linkeistä:
1: Joensuu ohitti Sotkamon pesäpallon ykkösseurana
2: Kouvola on vahvin ehdokas toiseksi loppuottelijaksi
3: Sotkamoa ravistelee turbulenssi
4: Pattijoki voi olla jopa toinen loppuottelija
5: Vimpelin kaudessa useita ja yllättäviä muuttujia
6: Hyvinkää on matkalla kohti Superin kärkeä
7: JymyJussit on kauden suurin arvoitus
8: Imatra pelaa sarjasijoitusta suuremmista asioista
9: Kankaanpään kanssa kannattaa olla tarkkana
10: Vallankumous pelasti Kiteen, mutta edessä on pitkä tie
11: Kempele on pesäpallokenttien kummajainen
13: Onko Tampere tullut Superiin jäädäkseen?
