Liigakausi 2022–2023: Helsingin IFK

Joukkueen materiaali

HIFK:n suurin heikkous on jääkiekkojoukkueen tärkeimmällä pelipaikalla. Niilo Halonen otti viime kaudella ykkösvahdin paikan pettymykseksi osoittautuneelta ja loppukaudesta loukkaantuneelta Michael Garteigilta. Halosella mentiin pudotuspeleihin ja tuloksena oli tappio heti puolivälierissä, vaikka materiaali oli vankka.

Halonen ei ole huono maalivahti, mutta viime kauden huipennus osoitti karusti, ettei hänellä pitäisi olla mitään tekemistä mestaruutta tavoittelevan joukkueen ykkösmaalivahdin paikan kanssa. Kolme vuotta Halosta nuorempi 21-vuotias Roope Taponenkin on kelpo lupaus, mutta tasoltaan IFK:lla on maalivahdit 2 a ja 2 b.

Halosta ja Taposta ei kuitenkaan voi syyttää siitä, ettei Tobias Salmelainen hankkinut maalivahtia viime kauden siirtorajalla eikä koko kesän aikana. Siirtorajalla varsinkin hyökkääjistöön sen sijaan vaikutti olevan pelimerkkejä vaikka muille jakaa.

Ilari Melartin hankinta puolustukseen saattoi olla IFK:lta hyvä veto. Melart muistetaan vuosikymmenen takaa Liigasta rähisijänä ja pullistelijana.

Nyt isokokoisen puolustajan peli on kehittynyt ennen kaikkea Ruotsissa vietettyjen vuosien aikana niin, että kovien otteiden lisäksi annettavaa on sekä vankkaan puolustamiseen että hieman jopa hyökkäyspäähän. Harjoituskaudella Melart onkin väläytellyt näyttäviä suorituksia hyökkäysalueellakin.

Eddie Larson tuo kokemusta SHL:stä. Otso Rantakarin viimeiset kaudet ovat olleet rikkonaisia. Kasper Kotkansalolta odotetaan nousua lähelle tasoa, jota hän osoitti viime kauden alussa.

IFK:n puolustuksesta puuttuu paljon viime kauteen nähden, eikä vähiten erinomaisen Jordan Schmaltzin lähdettyä Sveitsin Kloteniin. Varsinkin kiekolliselle osaamiselle olisi pakkipäässä tilausta.

Hyökkäyksessä laatua riittää. Eetu Koivistoinen, Otto Paajanen, Roni Hirvonen ja Miro Väänänen on vahva keskikaista.

Julius Nättinen hankittiin tekemään tulosta. Tutuista kasvoista Olli Palolalta odotetaan viime kautta enemmän kuten mahdollisesti Sebastian Dykiltäkin. Olympiavoittaja Iiro Pakarinen tuli kesken viime kauden tuomaan voimahyökkääjän osaamista Euroopan huipulta.

Hyökkäyksestäkin lähti tärkeitä palasia paikattavaksi. Jere Innalan aukkoa on vaikea paikata. Alex Broadhurstin ratkaisu lähteä KHL:ään aiheutti aiheellisesti pahennusta.

Valmennus

Ville Peltonen sopii IFK:n rekrytointipolitiikkaan. Hän on mies sisäpiiristä. Aseman seuralegendana ei pitäisi kuitenkaan hämätä, kun on kyse tulosurheilusta.

IFK:lla oli viime kaudella koronavaikeutensa ja niiden vaikutusta lopputulokseen on vaikea arvioida. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, ettei Peltonen saanut huippumateriaalillaan aikaan edes paikkaa neljän parhaan joukossa.

Vaikka tälläkin kaudella IFK:ssa on paljon laatupelaajia, ei joukkue ole yhtä vahva suhteessa Liigan kärkeen kuin viime kauden pudotuspeleissä. Niin hyviä parhaat joukkueet ovat.

Näistäkin lähtökohdista on vaikea luottaa siihen, että Peltonen kykenisi viemään joukkuettaan viime kautta pidemmälle. Hänen näyttönsä liigatasolta päävalmentajana ovat vielä antamatta.

Odotukset ja realismi

IFK:n ainoan tavoitteen tulisi olla mestaruus. Nyt siihen on kuitenkin pitkä matka. Hyökkäyskaluston stressitasot tulevat olemaan tapissa, koska seura on rakentanut itse maalivahtipelinsä ympärille valtavan kysymysmerkin.

Myös puolustuspäältä vaaditaan joka ilta huippusuorituksia samasta syystä. IFK:n kaudesta on helppo odottaa turbulenttistä, mihin enemmän pelaajien hankkijalta kuin suurten urheilullisten linjonen vetäjältä vaikuttava Salmelainen todennäköisesti reagoi erilaisilla hankinnoilla.

Arvio

IFK selvittää tiensä kuuden joukkoon runkosarjassa pelaajistonsa turvin. Sijat 3–6 ovat kuitenkin aivan maksimi tälle joukkueelle.

Juttua muokattu 7.9. klo 16: Täydennetty maininnalla Garteigin viime kauden loukkaantumisesta.

ElmoTV arvioi ennen kauden alkua kaikki Liiga-seurat. Kymmenentenä on vuorossa Helsingin IFK.